Sijainti 08:21.1N, 56:03.3W

 

Amazon, tuon maailman suurin joki, tuuppaa kuravettä mereen kuin turvesoinen laskujoki Pohjanmaan järviin. Syvän sininen meri on värjääntynyt tuhansien neliökilometrien alalta ikävän ruskeaksi. Viidakosta mereen virtaavilla ravinteilla on varmaan tärkeä rooli meren ekosysteemissä. Vielä huikeampaa on, että Amazonin vesimassat antavat startin Golf-virralle. Tuntuu uskomattomalle ajatella, että tässä me livumme merivirrassa, joka monta tuhatta mailia ja mutkaa myöhemmin lämmittää Pohjolan ilmastoa. Parhaimmillaan saimme virrasta yli kolme solmua hyvää ja nytkin vielä vauhtimme kohti maalia on yli puolitoista solmua suurempi, mitä on veneen nopeus vettä vastaan. Houkutus on suuri heittää pulloposti virtaan ja katsoa, koska sen voisi ottaa vastaan Norjan rannikolla.

 

Saarta ympäröivät voimakkaat merivirrat tekivät Pirunsaarista loistavan vankikolonnan. Pakohalut oli helppo nitistää, koska hyväkään uimari ei halunnut uhmata virtauksia ja vedessä vaanivia haikaloja. Saarella oli muuten pula hautamaasta ja siksi kuolleiden vankien kohtalo oli merihautaus. Saarella oli kuitenkin lasten hautausmaa. Oliko kyseessä eettinen valinta ja kenen lapset maahan oli haudattu, jäi meille arvoitukseksi.

Pirunsaarten tunnelma oli pysähtyneempi, kuin Kaurismäen elokuvissa. Vanhat vankiparakit ja vankilanjohtajan residenssi olivat ajan patinoimia. Hotellin respan rouvalla oli tupakka suupielessä kuin Kati Outisella parhaissa kohtauksissa.

 

Yli kymmenen m/s tuuli ja sivuvastainen ja kolmimetrinen maininki teki ensimmäisestä vuorokaudesta rankan. Vesi kaatui kannelle ja lorahteli vähän väliä myös istumakaukaloon. Unihetket  punkissa jäivät katkonaisiksi. Erityisen haastavaa oli kapteenilla. Pekka oli kyllä juntannut itsensä viiden tyynyt kera sivusuunnassa tiiviiksi paketiksi, mutta mikään ei estänyt pystyliikettä. Jokainen aallonharja nosti miehen muutaman sentin korkeuteen. Siinä meni se vapaayö ihan harakoille, vai pitäisikö sanoa mainingeille. Meritaudista ei ole ollut tällä legillä tietoakaan ja ruokahalu on kohdallaan. Viimeisimmästä ruokatäydennyksestä tosin on jo kaksi viikkoa ja se vähän verottaa raaka-aineiden saatavuutta. Ei ihme, että Tumppi jo spekuloi Grenadan ruokatarjontaa. Tätä kirjoittaessa tuuli on hieman rauhoittunut ja ennen kaikkea se on kääntynyt vähemmän vastaiseksi. Tuulikulma 80 astetta on jo ihan inhimillinen. Hämmentää kuitenkin se, että Timo ohjaa tätä venettä autolla!