Suljetun tilan mysteeri

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Thu 10 Mar 2016 16:48
10.3.2016
Sijaintimme 07:25.0S 111.02.4W
Mearra Nieidalla oli tartuttava harkaa sarvista. Jaakaappi tuoksui oudolta
ja syyllinen oli loydettava. Kikka, jolla oli taman paivan siivousvuoro, tarttui
hommaan tarmokkaasti. Oliko saanut vaikutteita kolmikantaneuvotteluista tai
muista yhteiskuntasopimusvaannoista vai mista, mutta ennen kuin rattiin tarttui
han, oikeat ehdot neuvotteli tuo mimmi tiukan puoleinen. Kikka huusi pentterista
ylos kannelle, etta eikos ole niin, etta nyt kun ma siivoan taman jaakaapin,
niin ma voin ottaa puolikkaan olutta ensin ja sitten toisen puolikkaan
siivouksen jalkeen? Huomaamattamme me tuo ehto hyvaksyttiin. Eipa aikaakaan, kun
jaakaapilta jo alkoi tulla tavaraa ulos mereen heitettavaksi ja kippoja
peratuhdolle pestavaksi. Ripeaa tahtia kun ihmettelimme, huomasimme, etta myos
kapteeni oli siella tyontouhussa. Oli kuulemma ajatellut, etta samat ehdot patee
hanellekkin! No puhdasta tuli, mutta perimainen juurisyy hajulle jai
mysteeriksi. Epailtyja: kerran sulanut jauheliha, toissapaivainen tuna chevitse,
ylikypsa brie tai tiskipoydalta valunut tiskivesi.
Siivousinto laajeni myos veneen saapasosastoon. Vessan kaapin pohjalta
loytyneet kapteenin kymmenen vuotta palvelleet purjehdussaappaat saivat myos
kyytia. Yllatykseksi kapteeni itse ehdotti, etta ne joutavat roskikseen. Forsti
Jukka tuohon totesi, etta noista 48 numeron varrellisista kanooteista tulisi
Tuamutu atollin kalastajalle oivat katamaraani ponttoonit
kalastusveneeseen.
Meilla on tosiaan ollut muutamat viimeiset paivat hyvat tuulet ja matka on
taittunut sujuvasti. Tanaan puolilta paivin tuulet vahan rauhoittuivat ja
siirtyivat enemman myotaisiksi. Keli oli vihdoin suotuisa maston huippuun
karanneen genuan ylarullan pelastamiseen. Miehisto suoritti taman haastavan
operaation keulakannella maaten ja lassotekniikkaa hyvaksi kayttaen, kuten
kuvasta nakyy. Nain valtyttiin mastoon kiipeamiselta. Syy operaatioon oli
toissapaivana yllattaen tapahtunut genuan nostimen sakkelin murtuminen.
Varanostimella ajoimme tahan saakka eli sikali kaikki oli kunnossa. Mutta
rullalla purje paree, jos vaikka tulisi tarve reivaukseen. Nyt tosin ylhaalla on
genaakkeri ja spinnun nostoa huomisaamulle suunnittelemme.
Tanaan saimme aikaiseksi myos version 0.1 reittisuunnitelmastamme ja
aikataulustamme tutkia Marques saaria, Tuamotu atolleja ja Tahitin laguuneja.
Eilisen yleisokilpailun ehdoton voittaja on Leg Napoleonille mukaan tuleva
Ollilan Jussi. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille.
Mearra Nieidalla kaikki hyvin.
___________
We have been in the open sea for nine days now. The Pasific Sea is wider
than I can comprehend and yet our world in the boat is very small. The unit we
measure in our minds is days and the four hour shifts of duty. How many days to
go to the Marquesas and how many days gone by since Galapagos. It is during the
bright nights when the huge open sea and the skies with stars paint the picture
of a very small boat crossing the widest sea in this planet.
In hospitals the patients usually fall into the routine of the institution
and within a day or two they give up their the usual daily habits and start
acting in a role dictated by the system. In Mearra our days are governed by a
rollling six days schedule depicting each crew members daily roles and duties.
The four hour night shift, breakfast duty, the three hour day time rudder
duties, radio call duty at noon and late afternoon, the cook for lunch, the
janitor for the day, the cook for the dinner and the preparation of the night
snack for the crew. In addition to the equally shared and scheduled tasks, there
is a number of everyday activities related to navigation, sail trimming,
communication, writing the blog, setting up the bimini to have shelter from the
sun etc. In the few leisure hours the most popular activity is sleeping, taking
a nap, and right after that comes reading a book and playing cards.
Last night I felt my days resemble those of a scout camp in my youth. And
in the same way as long ago the people around me grow closer in tiny steps,
slowly but surely.
All well aboard in Mearra Nieida.
|