Rakkaat lukijat, paljon on tullut kyselyja miksi blogia ei pukkaa paivittain. Nyt on niin etta nailla leveysasteilla elaman rytmi on erilainen, paivittain joko tapahtuu asioita tai sitten ei.

Fatu Hivalta lahtiessamme muistelimme viela ikimuistoista Paasiaisjuhlaa.  Tunnelma oli korkealla ja kun kapteeni hioi kaasupulloja akkukoneella ja  paikalle tuli vakea ihmettelemaan toimitusta. Taalla on muutamia sahkokoneita mutta ei akkukayttoisia joten paikalliset  kovasti hammastelivat miten Pekan kadesta voi tulla noin paljon virtaa. Niinpa yksi isanta tarjosi akkukoneesta kokonaisen villisian vaihdossa, kapteeni kuitenkin kieltaytyi koska veneen pakastin on kovin pieni.

 

Kaasupullojen siniseksi maalaus ja puuhun ripustaminen paasiaismunien lailla myoskin heratti ihmetysta suomalaisista paasiaistraditioista.  Lopulta paikalle tuli kylapaallikko joka oli otettu kaikesta  tapahtuneesta ja antoi kapteenille arvokkaan paikallisen lisanimen: “Atua ora ia elevi bleu sluid”vapaasti kaannettyna “Ïso sahkokatinen mies joka maalasi munansa siniseksi”

 

Jatimme Fatu Hivan raamatulliset maisemat haikein mielin ja siirryimme seuraavalle saarelle pohjoisen suuntaan, jossa kavaisimme kolmessa upeassa satamassa. Hienoja paikkoja namakin ja teimme taas pienen vaelluksen kauheassa keskipaivan kuumuudessa, jolloin edes paikalliset eivat liiku varjopaikkojen ulkopuolella, alokasmaista turistihotkyilya. Kyla on kuuluisa kasitoistaan ja kavimmekin yhdella pajalla tutustumassa, tyttojen mielesta kyseinen artisaani oli monipuolisen lahjakas.

 

Huomenna teemme yopurjehduksen pohjoiseen. Vahtivuorot jaettiin talla kertaa kortilla, China Hand pelilla. Voittaja oli, ei niinkaan yllattaen,  Martti joka saa valita vuoronsa ensimmaisena. Myos kokkivuoro ratkesi kortilla, onneksi Jukka on erinomainen chef!

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin.