Sijaintimme 33:54.5S 18:25.1E

 

Agulhasin valloittajien legi on tullut päätökseensä. Legi alkoi virallisesti Lombokilta Indonesiasta 18. syyskuuta, kolme kuukautta ja 5600 merimailia sitten, ja on Mearran maailmanympärimatkan pisin yksittäinen etappi. Matka on ollut unohtumaton ja sen aikana olemme pysähtyneet seitsemässä paikassa. Kerrataanpa vielä missä...

 

Lähdimme Lombokilta innokkaina matkaan syyskuun puolivälissä kohti Joulusaarta (AUS), trooppisen kuumassa tosin hieman harmaassa säässä. Sade jatkuikin sitten kohteessa koko viikon, yhtä iltapäivää lukuun ottamatta. Päällimmäiset muistot Joulusaarelta taitavatkin olla jatkuva sade, tuhannet punaiset ravut sekä sää- ja etenkin tuulikarttojen jatkuva päivittäminen ja analysointi. Seuraavalle legille kohti Cocos saaria oli nimittäin luvassa kovaa keliä.

 

Cocos saarille (AUS) lähdimme kovassa tuulessa ja kolmosreivin turvin. Alkumatka oli kuoppaista ja märkää, mutta paraatisimaisille Cocos saarille saavuimme aurinkoisessa säässä ja uskomattoman turkoosin veden ympäröiminä. Mearra ankkuroitui muiden WARC veneiden kanssa aution atollisaaren rantaan ja sai heti 4-5 kotihaita asumaan kölinsä alle. Pääsimme snorklailemaan heti veneen perästä, pidimme Hector –konsertin rantahiekalla tähtitaivaan alla, ja jätimme itsestämme muistoksi saaren grillikatokseen koristellun WC-istuimen.

 

Cocos saarilta lähdimme legimme pisimmälle purjehdukselle kohti Mauritiusta, jonne matkaa oli 2400 merimailia. Intian valtameri osoittautui taas välillä oikukkaaksi ja etenkin ruokailujen yhteydessä se päätti usein kaataa vettä istumalaatikossa istuvan miehistön niskaan. Pitkä valtameripurjehdus meni kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin ja navakan tuulen todellista nopeutta emme edes tarkalleen tienneet, sillä tuulimittari oli pudonnut jo aiemmin mereen. Mutta vauhti oli ainakin kovaa ja miehistö saikin peräti kaksi “yli 200 merimailia vuorokaudessa” tähtimerkkiä rintaansa. Mauritiukselle saavuimme ennätysajassa, matkaan kului 12 päivää ennakoidun 14 päivän sijaan.

 

Mauritiuksella tehtiin lennokas viestivaihto, kun Leena lensi takaisin Suomeen myymään lääkkeitä ja Sakke toi itsensä ja kasan kite-surfing kamoja veneeseen. Mauritius oli upea paikka ja nautimme rantalomailusta lähes kaksi viikkoa, mikä teki oikein hyvää pitkän legin jälkeen. Kiitos vielä Outille perheineen vieraanvaraisuudesta!

 

Seuraavaksi olikin vuorossa 140 mailin sprinttilegi Mauritiukselta Reunionille. Reunion hurmasi leipomoillaan ja ranskalaisella keittiöllään, mutta parhaiten miehistön mieliin lienee jäänyt muistot neljän päivän vaellukselta. Paikallisten matkaoppaiden hieman leväperäiset arviot vaellusreittien pituudesta ja vaativuudesta ottivat välillä miehistön kunnon päälle, mutta ainakin saimme nauttia upeista vuoristomaisemista ja kreolilaisesta kanipaistista – useampana iltana putkeen!

 

Reunionilta starttasimme kohti matkan pahamaineisinta legia, nimittäin Afrikan rannikkoa ja Agulhasin virtaa. Ainakin kippari oli aiemmin ollut huolissaan Madagaskarin eteläpään tuuliolosuhteista, mutta onneksemme valitsimme lähtöpäivän oikein ja meillä kävi hyvä tuuri purjehduskelien suhteen. Hieman stressiä matkalle toi etelästä nouseva syvä matalapaine, jonka takia meidän oli todella kiirehdittävä jotta ehtisimme Richards Bayn satamaan ennen myrskyn tuloa. Mearra moottoriseilasi loppumatkan yli 8 solmun keskivauhtia ja ehdimme perille juuri ennen rintaman saapumista. Agulhas oli kukistettu! Tosin ei se vielä tähän loppunut...

 

Richards Bayssa meille selvisi, että purjehtiminen Etelä-Afrikan rannikolla vaatii todella tarkkaa tuuli-ikkunoiden ja reittien suunnittelua – matkantekoa on hyvin vaikea ennakkoon suunnitella ja kaikki riippuu etelästä nousevista matalapaineista. Koska sopivaa tuuli-ikkunaa ei hetkeen sattunut kohdalle, nautimme kaksi viikkoa Zulumaassa tutustuen Afrikan luontoon ja safareihin, Richard Bayn ostariin ja paikallisten ravintolaketjujen ruokalistoihin. Lempparimme tähän asti on mereneläviä tarjoava Ocean’s Basket.

 

Richards Baysta jatkoimme viimein matkaa yhden pysähdyksen taktiikalla (East London) kohti Kapkaupunkia. Saimme kohdallemme mukavan pitkät tuuli-ikkunat, joita hyödyntämällä saavuimme lopulliseen määränpäähän eli Kapkaupunkiin hieman ennakoitua aiemmin. Viimeisen päivän valas- ja delfiininäytökset kruunasivat matkamme.

 

Agulhasin valloittajat kiittävät ja kumartavat. Matka on ollut unohtumaton, olemme kokeneet hienoja hetkiä ja nähneet uskomattomia paikkoja. Tällaisia tilaisuuksia tulee vastaan kerran elämässä ja olemme kiitollisia saadessamme olla osana Mearran seikkailua. Kippari-Pekalle, Försti-Jukalle ja Puosu-Jaanalle – iso ja lämmin K I I T O S ! ! !

 

Kimmo lensi eilen koti-Suomeen ja muu miehistö aloittelee ansaittua joululomaa. Salonojat, Kalpiot ja Auramot viettävät joulun Kapkaupungin seudulla. Vuoden loppua kohden kaupungin suomalaislegioona kasvaa entisestään ja uutta vuotta juhlitaankin Mearran Hang-Around porukan kanssa  

 

Mearra asustelee Kapkaupungin Waterfrontin laiturissa tammikuun alkuun asti, jolloin uusi miehistö astuu veneeseen ja matka jatkuu St.Helenan kautta kohti Brasilian sambajuhlia. Siihen asti blogeja päivitetään satunnaisen säännöllisesti.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin!