St Helenan elinkeinoelämästä
Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Fri 27 Jan 2017 18:41
|
27.1.2017
Sijainti 15:31.4S, 15:02.6W
St Helena on jäänyt jo lähes kuudensadan merimailin päähän
mutta jaksaa edelleen puhutella miehistöämme. Purjelaivakaudella jopa tuhatkunta laivaa pysähtyi St
Helenalla vuosittain täydentämässä ruoka- ja vesivarastoja – saari oli
strategisen sijaintinsa myötä varsin vireä kaukoliikenteen solmupiste.
Tänään saaren talous elää ulkopuolisin silmin arvioituna
varsin mielenkiintoisessa koelaboratoriossa. Käytössä ei ole arvonlisäveroa,
mutta tuontitavaralle isketään rajut tullit. Tuontitavaroita rasittaa lisäksi
pitkän laivamatkan aiheuttamat rahtikustannukset ja hankalat toimitusajat: 1200
mailia Afrikan mantereelle ja 1800 mailia Brasiliaan.
Saaren
eristyneisyyttä lisää huonot tietoliikenneyhteydet ulkomaailmaan sekä Englannin
puntaan sidottu oma valuutta seteleineen ja kolikkoineen. Luottokorttikin toimii
vain saaren pankissa, kaikki on käytännössä käteismaksujen varassa.
Eristäytyneisyydestään huolimatta saarella on tuskin
lainkaan mitään omaa teollista tuotantoa, maatalouskin on sangen kaukana
omavaraisuudesta. Yksi pientislaamo tuottaa rommia, giniä ja kahvilikööriä
työllistäen muutaman hengen. Merkittävimmän vientituotteen, hamppuköyden
tuotanto päättyi 1960-luvulla (aikanaan koko englannin postilaitoksen postisäkit
oli St Helenan tuotantoa). Ainoastaan tonnikalan suhteen ollaan edelleen
omavaraisia, sitä
riittää jopa pienimuotoisesti vientiin. Meidän oli vaikea
löytää tuoreita vihanneksia ja hedelmiä evääksi matkalle Brasiliaan.
Lentokentän
(joka ei siis ole vielä toiminnassa tuuliongelmien takia) rakennuttaminen on
aiheuttanut hetkellisen nousukauden: saarelle on muun muassa tullut kymmenittäin
uusia autoja. Myös työvoimasta tuntuu olevan pulaa, vaikka kaikki saaren ja
lentokenttäprojektin vaativammat asiantuntijatehtävät on toteutettu ulkopuolelta
tuodun työvoiman avulla. Lentokentän rakentamiseen on investoitu noin 285
miljoonaa puntaa, mikä on saaren talouden mittakaavaan asetettuna järkyttävä
summa: 4500 asukkaan saarella vuotuinen keskiansio on vain noin 7 000 puntaa.
Tuoko lentokenttä aikanaan saarelle turisteja ja elinkeinoelämään uutta
vireyttä, rikkooko turismi samalla saaren pysähtyneen idyllisen tunnelman,
hajottaa 1960-luvulle pysähtyneen lintukodon? Ei
voi välttyä ajatukselta, että saaren talouden heikko tila on suurelta osin
seurausta emovaltion passivoivasta tukipolitiikasta. Saari saa vuosittain 30
miljoonan punnan tukiaiset Brittihallitukselta, mikä on saaren talouden kokoon
suhteutettuna huima luku. Tuntuu, ettei ihmisillä ole juurikaan tarvetta ja
halua pinnistellä paremman huomisen puolesta. Harvalukuiset yrittäjähenkiset
asukkaat olivat nekin järjestään hiljattain muualta saarelle tulleita.
Toisaalta
St Helenalla voi astia turvallisen ja onnellinen oloisen yhteisön, missä kiire
ja stressi on vieras käsite. Mearra Nieidalla kaikki hyvin.
|