Atollien anatomiaa

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Fri 15 Apr 2016 08:39
14.4.2016 Sijaintimme 16:51.7S
144:39.7
Olemme nyt seikkailleet nailla upeilla
Tuamotun atolleilla vajaan viikon ja ankkuroiduimme juuri asumattomalle Tahanean
atollille auringon laskun aikaan. Nyt on hyva hetki kertoa vahan tarkemmin tasta
78 koralliatollin muodostamasta Tyynen valtameren aarteesta. Koko alue on paljon
suurempi, kuin mita olimme hahmottaneet; luoteis-kaakko suunnassa aaripaiden
vali on lahes 1000 mailia. Viela enemman olemme hammastelleet yksittaisten
atollien kokoa. Esimerkiksi Makemo-atollin sisameri, jossa vietimme edelliset
kolme yota, on niin suuri, etta lapiajoon meni kokonainen paiva.
Atollit ovat tulivuorten kraatereita. Kun
tulivuori on aikoinaan purkautunut, niin koko massa on lentanyt taivaan tuuliin
ja kraaterin ulkoreunoille on muodostunut koralliriutta. Ulkopuolella kuohuu,
kun aalto kaatuu mataliin koralleihin ja sisameren puolella on leppoisaa kuin
Saimaalla tyynena kesapaivana. Atollien pohjois- ja lansireunoilla on pikku
saaria palmupuineen ja etela- ja itareunat ovat pelkkaa koralliriuttaa.
Atolleihin on yksi tai useampi sisaanajoreitti, josta myos vuorovesi virtaa
sisaan ja ulos kuuden tunnin rytmeissa. Ei naita saarialueita ole suotta nimetty
“Low and Dangerous Archipelagoksi”, koska atollit ovat vain palmun korkuisia ja
tulevat purjehtijalle nakyviin vasta kahdeksan mailin etaisyydelta.
Osa atolleista on asuttuja, osalla vakea on
vain tilapaisesti kookospahkinoiden korjuussa ja osa ovat taysin asumattomia.
Taman hetken ankkuripaikkamme, Tahanea, on nyt asumaton. Taalla oli aikoinaan
helmenviljelya ja silloin tuossa edessamme olevassa saarekkeessa oli asutusta.
Nyt siella on vain autio kirkko, muutama talo ja sadeveden kerailysailio, jota
lahdemme huomenna pyykkipusseinemme metsastamaan. Tosin juuri nyt siella on
kuulemma isa kahden pojan kanssa kookoksia keraamassa. Makemon paakyla on
lahiatollien keskus. Kylassa oli kauppa, sisaoppilaitos lahiatollien
kouluikaisille lapsille, kirkko, lentokentta, iso virastotalo ja jopa ravintola.
Rairoan keskus kahdensadan hengen yhteisona oli jotain Makemon ja Tahanean
valista. Kylalaiset huristelevat kolmipyoraisilla pyorilla, joissa on kori
tavaroiden kuljettamiseen. Seuraava kohteemme Fakarava on yksi alueen turismin
paakohtista. Atolli on yksi Unescon biosfaari kohde, joka perustettiin vasta
2006. Hitaasti ymparistotietoisuus tanne leviaa! Lisaanegdoottina mainittakoon,
etta ranskalaisten ydinkoealue, Mururoa on vain 440 mailin paassa meista.
Mururoalla tehtiin viimeiset rajaytykset vain kymmenen vuotta sitten. Marques
saarilla tormasimme useampaankin ex ranskalaissotilaaseen, joka oli ollut
Mururoalla toissa ja paattanyt jaada majatatalon tai ravintolanpitajaksi naille
kulmille.
Meidan reittivalintamme osui atolleille,
josssa on lisaksemme ollut vain yksi tai kaksi muuta venekuntaa. Atollien
ystavallisyys ylettyy myos kanssapurjehtijoihin. Kun aamulla nostimme ankkuria
Makemon laguunista, VHF radiosta tuli Two Fish veneelta kutsu grillikekkereihin
laguunin hiekkarannalle. Samoin, kun ankkuroimme Tahanean rantaan, nelja paivaa
sitten Rairoalla tapaamamme kanadalaispariskunta toivotti meidat tervetulleeksi
ja kertoivat parhaat snorkkelointipaikat. Tuo kyseinen pariskunta on ollut
reissussa jo 16 vuotta!
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!
13.4.2016 Sijaintimme 16:32.4S
143:47.3W
Pienella palmusaarella on vaaleanpunainen
hiekkaranta, jonne laskeva aurinko luo viimeiset sateensa ja maalaa
taivaanrannan kaikkiin punaisen ja oranssin vareihin. Palmut huojuvat tuulessa
ja Mearra keinuu ankkurissa auringonsiltaa vasten. Sytytamme rannalle nuotion ja
katamme nuotiopiiriin taydellisen retki-illallisen. Illan tummuessa kuu nousee
taivaalle, me siirrymme nauttimaan virvokkeita ja laulamme Mearran lauluvihkosen
alusta loppuun “Sininen kuu luo, merelle siltaa, tulla ei koskaan voi toista
tallaista iltaa”. Lauluamme saestaa valtameren kohina suurten maininkien
sortuessa saaren takana olevaan riuttaan. Tunnelma on niin intensiivinen, etta
viime tipassa huomaamme nousuveden, joka jo hyvaa vauhtia vie kumivenettamme
hiekkarannalta. Vuorokauden vaihtuessa nostamme maljan Anne-Marialle
syntymapaivan johdosta. Juhlat jatkuvat ja nyt polynesialaisen tanssin aika.
Jukka esittaa Anne-Marialle Maorien Hakka -tanssin ja Anne-Maria liittyy
tanssinpyorteeseen. Kippari torkahtelee ja yo pimenee, mutta miehisto on
juhlatuulella ja sommelierin loihtiman taikajuoman voimin parannamme maailmaa.
Syntymapaivan juhla-aamiainen tarjoillaan
Mearrassa ja se aloitetaan tietysti onnitteluilla samppanjan ja laulun kera.
Syntymapaivalahjaksi Anne-Marialle luovutetaan oikeus paattaa Mearran reitista
seuraavan vuorokauden ajan. Vaikka palmusaari on ihana ja sen ymparilla on
mahtavat korallit, nostamme aamiaisen jalkeen ankkurin ja lahdemme suunnistamaan
atollin sisameren halki kohti lantista kulkuaukkoa ja sen suunnalla olevaa
seuraavaa ankkuripaikkaa.
Atollien sisalla purjehtiminen edellyttaa
hyvaa valoa ja tarkkaa tahystysta, silla vedenalaisia koralliriuttoja on siella
taalla ja niita ei ole merkitty karttaan. Hyvassa valossa koralliriutta nakyy
turkoosinsinisena, mutta tahystajalla on syyta olla hyvat polaroid -lasit ja
purjehdusoppaat neuvovat nostamaan tahystajan mastoon vahintaan alimman
ristipuun korkeudelle. Etenemme iltapaivan moottorimarssia pilvisessa saassa ja
vuorottelimme tahystystehtavissa. Paivan paatteeksi ankkuroimme jalleen yhden
palmusaaren rantaan ja teimme saarenymparikavelyn.
Mearra Niedalla kaikki hyvin.
|